Nuoli bloggaa: Opiskelijan oikeudet palkattomissa harjoitteluissa ja työelämäopinnoissa
Havahduin pari päivää sitten, että valmistun tänä vuonna. Aika on mennyt uuden äärellä niin nopeasti, ettei edes itse käsitä sitä. Yhteisöpedagogin tutkinto on jotain uutta, ja mielenkiintoista nuoriso- ja järjestötyön saralla itselleni. Muistan vielä ihan elävästi ensimmäisen päiväni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Olin yksi innokas neljästäkymmenestä uudesta ja innokkaasta opiskelijasta, joka halusi sinä päivänä lähteä muuttamaan maailmaa kirkkain silmin ja avoimin sydämin yhä enemmän oikeudenmukaiseksi. Tähän kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut paljon kohtaamisia, haasteita ja uusia tuttavuuksia. Nuolen opiskelijatoimikuntaan lähtiessäni viime kaudella olin jälleen uuden äärellä. Olen aina ollut aktiivinen ammattiliittojyrä, mutta nyt oli tunne siitä, että vaikuttaminen on todellista. Meistä jokainen voi varmasti tunnistaa sen, kuinka tärkeää on tulla kuuluksi ja saada kokea olevansa vaikuttamassa. Voin avoimesti kertoa, että matkani ammattiliitto Nuolen arvopohjan ja tavoitteiden perustaan on ollut kokemus, joka nostaa ajatuksiini aivan uusia näkökulmia ammattiliittotoiminnasta.
Tänä päivänä ammattiliittotoiminta on yhteiskunnallisella tasolla suurennuslasin alla, ja ajatus ammattiliitosta on hyvin kirjava myös opiskelijoiden silmissä. Perustehtävää kyseenalaistetaan ja yhteiskunnallinen muutos ajaa ammattiliittoja yhä tiheämmin pöydän ääreen pohtimaan, miten vastata tulevaisuuden haasteisiin ja muutoksiin. Mitä jäsenet kaipaavat? Mitä työelämän muutos ja muuttuvat työmuodot pitävät sisällään? Palveleeko nykyinen työehtosopimus muuttuvaa työelämää?
Tällä kaudella toimin Nuolen opiskelijatoimikunnan puheenjohtajana ja kokoustaessamme viime lauantaina opiskelijatoimikunnan kanssa, pysähdyin jälleen ajatuksissani näihin kysymyksiin. Uusi roolini opiskelijatoimikunnassa luo itselleni uusia tavoitteita niin henkilökohtaisesti, kuin osana opiskelijatoimikuntaakin. Haluan muutosta, haluan keskustelevaa kokoustamista, haluan kuunnella jäseniä. Kuuntelun taito on tärkeintä.
Opiskelijatoimikunta on kasvanut viime kaudesta, ja se kertoo opiskelijoiden halusta olla mukana muutoksessa. Aktiivisuus ja demokratia näkyy sekä kuuluu toiminnassa, tittelit jäävät oven toiselle puolelle ja pöydän ääressä olemme yhteisellä asialla. Taipuuko työelämä samaan? Taipuuko työelämälähtöinen opiskelu muutokseen? Olemmeko samalla viivalla opiskelijoina muutoksessa, joka koskettaa työelämälähtöistä opiskelua? Emme ole.
Tämän päivän opiskelu on opinnollistamista ja työelämätilauksien sumaa, joka vaatii opiskelijalta valtavaa osaamista työelämässä toimimiseen. Tässä asetelmassa opiskelijan tukena ja turvana tulisi olla oppilaitos, vaan näin ei aina ole. Kiire ja alati vähenevät resurssit vaativat veronsa opiskelijoiden ohjauksessa. Työelämätilauksissa jää käsittelemättä sekä huomioimatta opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet. Ohjeistukset ovat nopeasti kasaan kyhättyjä sisäisiä viestejä, joihin vastaamalla olet mukana työelämätilauksessa. Sopimusta solmittaessa ei olla aina edes saman pöydän äärellä, vaan sopimus kiertää osapuolet lähinnä allekirjoituksen toivossa. Kysyin asiaa opiskelijatoimikunnan jäseniltä ja kymmenen eri oppilaitoksen edustajien keskuudessa tuli hetkellinen hiljaisuus. Toki sopimuksia on, enkä millään lailla opetusta väheksyen ajatustani nosta esiin, vaan onko sopimisen kulttuuri oikeaoppinen? Onko sopijaosapuolet saaneet riittävästi tietoa sopimuksen pohjasta? Onko sopimuksessa esillä kaikki oleellinen?
Oikeudenmukaisuus on asia, jonka pohjalta tulisi työelämälähtöinen opiskelu suunnitella ja toteuttaa. Kohtuus ja korvaus koskettavat myös opiskelijoiden tekemää työtä. Vaikka opettelemme alaa ja olemme varmasti monen silmissä keskeneräisiä, ei kohtuullisuus voi olla vähempää, kuin työelämässä yleensä. Työehtosopimus määrittelee tarkoin, miten työelämässä kohtuullisuus tulisi toteuttaa, ja siksi nostan agendalle tämän myös opiskelujen aikaisessa työelämään tutustumisessa. Tähän haluamme opiskelijatoimikuntana muutosta. Meidät on nähtävä tasavertaisena työelämässä oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta.
On varmasti hedelmällisempää lisätä työelämätietoutta tulevalle työvoimalle, kuin kompastua ongelmiin tietämättömyyden vuoksi. Ellei halua ajatella sitä näin, voidaan ilman mittareitakin todeta, että niitä kaikkien haluamia euroja se ainakin säästää, ellei jopa kerrytä, kun hyvä yhteistoiminta ja yhteinen tavoite saavutetaan ilman yllättäviä kustannuksia tietämättömyyden vuoksi.
Näillä pohdinnoillani toivon, että jokainen opiskelija uskaltaa vaatia ja kyseenalaistaa oman arvonsa osana työelämää. Näillä totuudeksi kutsutuilla sanoilla uskallan väittää, että ainakin puolet blogini lukijoista tietää mistä puhun.
Mukavaa huhtikuuta kaikille meille,
Liisa Muhonen
Puheenjohtaja
Nuolen opiskelijatoimikunta