Tutkin omassa nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelman pro gradu -tutkielmassani yhteisöllisyyttä juniorijalkapallossa. Kiinnostuin kyseisestä teemasta omakohtaisten kokemusten kautta, sillä olen itse ollut mukana jalkapallossa ison osan elämästäni, ja monet erilaiset joukkueyhteisöt ovat tulleet minulle tänä aikana tutuksi. Yhteisöllisyys on monin paikoin ollut minulle merkittävä syy jatkaa jalkapallon parissa, minkä vuoksi kiinnostuin siitä myös tutkimustarkoituksissa. Tässä blogitekstissä avaan hieman tutkielmani taustoja sekä nostan esille joitain mielenkiintoisia tutkimustuloksia – samalla pohtien niihin liittyviä teemoja.
Joukkueyhteisö – Jalkapallojoukkue yhteisönä
Urheilussa ja liikunnassa yhteisöjä voidaan lähestyä eri näkökulmista käsin. Omassa tutkielmassani tarkastelin yksittäisiä juniorijalkapallojoukkueita omana yhteisönään: joukkueyhteisönä, jossa koetaan yhteisöllisyyteen liittyviä asioita, kuten yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä jaettua kiinnostusta yhteisiä arvoja tai tavoitteita kohtaan. Joukkueyhteisön ymmärsin muodostuvan joukkueen pelaajistosta sekä joukkueen taustahenkilöistä, kuten valmentajista, huoltajasta ja joukkueenjohtajasta. Urheiluseurat, joiden sisällä joukkueyhteisöt toimivat, muodostavat raamit ja reunaehdot yksittäisten joukkueyhteisöjen toiminnalle.
Tutkielmassa tarkastelin juniorijalkapallojoukkueiden valmentajien näkökulmasta. Oman kokemuksen perusteella valmentaja on yhteisöllisyyden kannalta kenties joukkueyhteisön tärkein yksittäinen henkilö. Tutkielmaa varten haastattelin vuonna 2022 kuutta valmentajaa, jotka valmensivat tai olivat olleet valmentaneet eri-ikäisiä nuoria juniorijalkapallossa edustus- tai kilpajoukkueiden valmentajina. Valmentajat olivat pääasiallisesti valmentaneet poikajoukkueita, mutta mukana oli myös sellaisia valmentajia, jotka valmensivat tyttöjoukkueita tai heillä oli kokemusta tyttöjoukkueiden valmentamisesta. Olin kiinnostunut siitä, millaisista tekijöistä juniorijalkapallovalmentajat kokevat yhteisöllisyyden muodostuvan ja millä tavoin valmentajat merkityksellistävät sekä edistävät yhteisöllisyyttä valmentamassaan joukkueyhteisössä.
Valmentajat yhteisöllisyyden rakentajina
Pohdin varsin kauan sitä, mitä tutkielmani tutkimustuloksia haluaisin nostaa esille tässä blogikirjoituksessa. Päädyin siihen, että halusin kirjoituksessa korostaa niitä tapoja, joilla valmentajat tutkielmassani rakensivat tai edistivät yhteisöllisyyttä valmentamissaan joukkueyhteisöissä. Yhteisöllisyyden rakentamisen tapojen kartoittaminen oli tärkeää, jotta saataisiin parempi käsitys yhteisöllisyyden rakentumisen prosessista juniorijalkapallojoukkueiden kaltaisissa yhteisöissä.
Yhteisöllisyyden rakentamisen tavat jakautuivat tutkielmassani kolmeen yläluokkaan: valmentaja esimerkkinä – yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukainen toiminta, positiivisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä rakentava vuorovaikutus ja yhteisöllisyyttä edistävät toiminnot. Tiivistin luokittelujen sisällön (ks. Antikainen 2023, 70) tutkielmassani:
”(1) valmentaja toimii esimerkkinä yhteisöllisyyttä edistävien arvojen mukaisessa toiminnassa ja toimii näiden arvojen mukaisesti yhteisöllisyyttä edistävällä tavalla; (2) yhteisöllisyyden rakentamiseksi valmentaja luo turvallisen ja positiivisen ilmapiirin, mikä luo psykologisella ja henkisellä tasolla valmiuksia yhteisöllisyyden kokemukselle; (3) ja valmentajat käyttävät yhteisöllisyyden edistämiseksi konkreettisia harjoitteita, ryhmätöitä ja erilaisia rutiiniksi muodostuneita ja kulttuuria heijastavia toimintoja, kuten esimerkiksi yhteisöllisyyttä edistäviä huutoja.”
Tämän luokittelun perusteella on tärkeää huomata, että valmentajan rooli yhteisöllisyyden rakentajana on joukkueyhteisön sisällä hyvin moninainen. Valmentajan on oltava esimerkki muille joukkueyhteisön jäsenille ja luotava edellytyksiä psykologisella ja henkisellä tasolla yhteisöllisyyden kokemukselle. Toisaalta valmentajat myös käyttävät konkreettisia toimintoja, kuten erilaisia ryhmätöitä ja kulttuuria heijastavia toimintoja yhteisöllisyyden rakentamiseksi. Edistääkseen yhteisöllisyyttä valmentajat siis tarvitsevat myös sellaisia taitoja, jotka eivät välttämättä ole osa lajitaidollista osaamista. Yhteisöllisyyden edistämisen taidot ovat myös sosiaalisia taitoja ja ymmärrystä joukkueyhteisön välisistä sosiaalisista suhteista ja dynamiikoista. Valmentajan on oltava perillä joukkueyhteisön jaetuista arvoista ja normeista sekä siitä, millainen kulttuuri joukkueyhteisön sisälle on muodostunut.
Miksi yhteisöllisyyteen kannattaa panostaa?
Perusteet sille, miksi yhteisöllisyyteen kannattaa panostaa, löytyvät sille annetuista merkityksistä. Tutkielmani kohderyhmä oli joukkueyhteisöjen valmentajissa, jolloin heidän näkökulmansa ja tavoitteensa korostuivat. Yhteisöllisyyden merkitys näkyi erityisesti pelaajakehitystä tukevana tekijänä sekä toisaalta myös sen mahdollistajana: valmentajat toivoivat, että joukkueyhteisön pelaajat ovat osa joukkuetta juuri urheilun vuoksi ja siksi, että heillä olisi halu ja motivaatio kehittyä paremmiksi jalkapalloilijoiksi. Yhteisöllisyyden arvo on myös muussakin ja sen merkitys liittyy laajemmin junioriurheilun merkitykseen. Tämä näkyy esimerkiksi liikuntalaissa (390/2015 § 2), jonka tavoitteiksi on mainittu niin lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen kuin huippu-urheilun edistäminen. Junioriurheilussa pyritään tukemaan suomalaista kilpaurheilua kasvattamalla urheiluseuratoiminnan kautta seuraavia ammattiurheilijoita mutta toisaalta myös tukemaan nuorten kasvua ja kehitystä sekä tarjoamaan mahdollisuus merkitykselliseen elämään urheilun kautta (ks. myös esim. Hämäläinen 2008; Aarresola 2016; sit. Ojala 2021, 17). Yhteisöllisyys voi parhaimmillaan tukea kolikon kumpaakin puolta.
Näkisin tärkeänä tutkia yhteisöllisyyttä muistakin näkökulmista käsin, sillä yhteisöllisyys niin jalkapallon kuin muidenkin urheilulajien kontekstissa pitää sisällään monia avauksia jatkotutkimuksille. Olisi tärkeää tutkia juuri esimerkiksi joukkueyhteisön pelaajien käsityksiä samoista teemoista, ja tämä olisi tärkeää täydentävää tietoa suhteessa oman tutkielmani valmentajien näkökulmaan. Tämänkaltainen tieto voisi luoda laajempaa ymmärrystä siitä, millainen ilmiö yhteisöllisyys juniorijalkapallossa – tai laajemmin ajatellen joukkuelajeissa – on. Joukkueyhteisön pelaajilla motiivit ja syyt osallistua joukkueyhteisön toimintaan voivat olla yksilöllisiä ja siten moninaisia. Parhaimmillaan joukkueyhteisö voi toimia merkityksellisenä kasvun ja kehityksen alustana sekä syynä sille, miksi nuoret rakastuvat urheilulajiin. Samoin joukkueyhteisö voi olla nuorelle tärkeä vertaisryhmä, jossa voi syntyä elinikäisiä ystäviä. Yksi vaihtoehto olisi myös samankaltaisessa tutkimusasetelmassa kohdistaa tutkimus johonkin tiettyyn ikäluokkaan tai sukupuoleen, jolloin näiden muuttujien vaikutus tulisi tarkemmin huomioitua. Samoin sellaisissa joukkueyhteisöissä, joissa tavoitteet olisivat vähemmän kilpailullisia yhteisöllisyys olisi voinut saada erilaisia merkityksiä.
Vili Antikainen
YTM (nuorisotyö ja nuorisotutkimus)
Lähteet
Aarresola, Outi (2016) Nuorten urheilupolut. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Studies in sport, physical education, and health 245. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Antikainen, Vili (2023) Yhteisöllisyys juniorijalkapallossa: Valmentajien näkökulma. Pro gradu -tutkielma. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202309017900.
Hämäläinen, Kirsi (2008) Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa: eetokset, ihanteet ja kasvatus urheilijoiden tarinoissa. Studies in Sport, Physical Educaton and Health 127. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Liikuntalaki 390/2015.
Ojala, Anna-Liisa (2021) Kaukalossa kasvaneet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 167. https://www.theseus.fi/handle/10024/791147.